Tankavaaran kultakylä tuo kullankaivajien kehto.

 

Matkamme Tankavaaraan alkoi vailla mitään suunnitelmaa määränpäästä.

 

Luostolla caravan lehteä lukiessani silmään pisti Tankavaara jossa pitäisi talvellakin olla mahdollisuus saada asuntoauto piuhan päähän sähköihin.

 

Tankavaaraan saapuessa alue näytti suhteellisen autiolta ja suljetulta, tämä johtui siitä että omistajat olivat juuri vaihtuneet.

Wanhan Waskoolimiehen kahvilan ovessa luki kuitenkin open ja könysimme ovesta sisään.

 

Päästyämme ravintolaan sisään oli vastassa lämmin ja iloinen vastaanotto uusien omistajien puolesta, olimmehan sentään ensimmäiset asiakkaat uusien omistajien aikana.

 

Hetkeä myöhemmin meillä oli paikka asuntoautolle ja kupposen höyryävää kahvia käsissä, myöhemmin illalla saimme myös maukasta poronkäristystä syötäväksi.

 

Kolmen Tankavaaralla vietetyn päivän aikana kerkesimme tutustumaan omistajiin ja alueeseen paremmin ja saimme paljon tärkeää tietoa alueesta ja uudistuksista mitä alueelle tehdään.